[HISTORIAA OSA 5]
Kuukauden, parin välein talouteen saapuu toinenkin kaksijalkainen: savolainen Karvanaama. Toisin kuin kaikkia muita ihmisiä, häntä Roosa ja Rafael eivät pelkää. Syitä moiseen ilmiöön voi olla kolme: 1) Kissat muistavat niitä pentuna ruokkineen ihmisen. 2) Kissat eivät muista pyydystyspäivää. 3) Kyllähän moiseen kylässä ramppaamiseen tottuu kissa kuin kissa, eikä täällä muitakaan ihmisiä koskaan käy.
Kyseinen Karvanaama on tullut tuntemaan kissarutiinien hienoudet. Vaativat toimet, kuten verkkoaitojen hallinta, ruokinnan kommervenkit ja rullakaihtimen narun oikeanlainen keriminen (kynsikäpälien suojelemiseksi) voidaan tarpeen tullen luottaa hänelle.
Roopelle Karvanaama tuo tukkaponnarin, eli lyhytkarvaisessa taloudessa harvinaisen hiusrenkulan. Renksu hampaissa kuljeskelevasta Roopesta lähtee aivan tietynlainen ponnarinauku. Karvanaamaa tarvitaan myös Rudolfin painontarkkailuun, mikä painavana aiheena vaatii aivan oman otsikkonsa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Mukava kun tekin ootta ruvenneet logittamaan ;)
VastaaPoistaEi tässä enää jouda Kissiksessäkään paljon käymään kun on niin paljon ihania kissablogeja luettavana :)
Tuo ponnarinauku on muuten meillä tuttua - ponnarin tilalla vain on vinkuva hiiru! :D
Ihania, persoonallisia kissoja. :) Paino on meidänkin huushollissa tällä hetkellä ajankohtainen. Mukavaa juhannusta!
VastaaPoista